Joel Haahtelan kirjoista huokuu ajatus siitä, että näkemämme todellisuuden takana on jotakin muuta, josta voimme saada ainakin aavistuksen. Taide voi kurkottaa arkitodellisuuden taakse ja löytää sieltä jotakin pysyvämpää ja jumalallista.
All in Lukuelämys
Joel Haahtelan kirjoista huokuu ajatus siitä, että näkemämme todellisuuden takana on jotakin muuta, josta voimme saada ainakin aavistuksen. Taide voi kurkottaa arkitodellisuuden taakse ja löytää sieltä jotakin pysyvämpää ja jumalallista.
Iholla on muisti, se on ihmisen suurin muistielin. Iho muistaa kosketuksen. Tämä tulee mieleen, kun lukijana mietin Juha Itkosen kirjan, Huomenna kerron kaiken, kuvauksia päähenkilöiden lukuisista rakasteluista.
Markus Nummi on löytänyt koskettavan aiheen kuvata naisten oikeutta omaan kehoonsa ja samalla miesten suhtautumista asiaan. Vuosisadan alussa aborttia pidettiin lapsenmurhana. Käräjille joutuu kylän naisia ja miehiäkin syytettyinä sikiönlähdetyksestä.
Anna-Kaari Hakkaraisen Marraseliö on monien ulottuvuuksien ameebamainen tarinoiden kirja. Se on monipersoonainen kaunokirjallinen tutkielma naiseudesta, rakkaudelle antautumisesta ja miehiselle taiteentekemiselle uhrautumisesta.
Kaunis ja hienovaraisen surumielinen on Veera Sylviuksen runoelma naiseksi kasvamisesta. Irtaantuminen kodista ilman tukea kohti aikuisuutta on tuskallista.
Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden kautta avautui karu kuva elämän kovuudesta. Mutta yksi teoksista loi myös vahvan uskon suvaitsevaisuuden tärkeydestä ja voimasta.
Janne Oran Ihmisten yö on mieltä kiehtova ja askarruttava tarinoiden rypäs. Se tempaa mukaansa outoudellaan. Tarinoissa tunnelmat vaihtuvat lähes rajattoman mielikuvituksellisesti.
Ville-Juhani Sutisen Paratiisille Laurin-kirja äänikirjapalkinto. Teos on aikaa kestävää kirjallisuutta, se jättää pysyvän jäljen lukijan mieleen.
Tommi Kinnusen Kaarna on tärkeän koskettava kirja. Se osoittaa kuinka sodan karmeudet lyövät ihmisiä pirstaleiksi vuosikymmeniksi tavalla, josta on lähes mahdotonta toipua. Julmuudet rikkoivat Lainan ja muurasivat hänet surun tumman kaarnan sisään.
Jukka Viikilän Hiekkalinnat laittaa lukijan miettimään, voiko kaunokirjalliselle tekstille esittää vaatimusta tosiasioiden paikkansapitävyydestä.
Aiemmin historiallisia romaaneja kirjoittanut Pirjo Tuominen on nyt ottanut aiheekseen nykyajan ja vanhusten tunnot muuttuneessa maailmassa.
Todellisuutta ja kuvitelmaa ei voi enää erottaa. Elämme Joel Haahtelan mielestä ilmeisesti jo nyt totuuden jälkeisessä maailmassa.
Mooses Mentulan romaani Toiviokoski kuvaa sodan jälkeistä toivoa, uskoa parempaan elämään.
Kirjailija Satu Rämön dekkarisarjan synnyssä ovat tähdet olleet kohdallaan. Kolmiosaisen sarjan kirjoja on jo nyt myyty yli 300 000 kappaletta.
Tommi Melender on kirjoittanut viiden sukupolven ajalta todellista Suomea muistuttavan kuvaelman kuvitteellisesta Suomesta.
Sirpa Kähkönen on kirjoittanut koskettavan teoksen omaan sukuunsa yli sukupolvien vaikuttavista laahuksista, suruista ja kaltoinkohteluista.
Aki Ollikaisen kirjan kuvaama ajankohta ja toiseen tarinaosaan liittyvä sairaus nostavat mieleen väistämättä ajatuksia nykyajan sodan ja koronan vaikutuksista ihmisiin.
Anneli Kannon Haihtuneet aloittaa viihdyttävästi dekkarisarjan. Tarinan pinnassa ovat ihmissuhteet, joihin pienessä kirkonkylässä liittyy salaisuuksia.
Paula Nivukoski kirjoittaa romaanissaan Kerran valo katoaa kotirintaman oloista Pohjanmaalla.