Kirjailija Anneli Kannon Haihtuneet aloittaa viihdyttävästi dekkarisarjan. Punatukkainen Noora saapuu kirkonkylään kuin lännensankari vanhoissa elokuvissa. Hän hämmentää kylän ihmissuhteita ja selvittää menneitä rikoksia. Dekkarisarjan ensimmäinen osa ei ole väkivallalla ja takaa-ajoilla raskautettu rikosmysteeri. Tarinan pinnassa ovat ihmissuhteet, joihin pienessä kirkonkylässä liittyy salaisuuksia.

Usein kirjailijat sekä näkevät selvästi että kuvittelevat asioita menneisyyden tapahtumista ja tulevista. Hämmästyttävästi kirjailijat ovat kuvitelleet tulevia tapahtumia ikään kuin aavistaen. Se saattaa selittyä mielikuvituksen rikkaudella ja herkkyydellä aistia ilmapiirissä olevia muutoksia. Mutta kuinka paljon ennustaminen ja selvänäkeminen liittyvät siihen, miten ihminen ymmärtää mennyttä? Tätäkin lukija miettii Anneli Kannon uusimman kirjan äärellä.

Pienen paikkakunnan raitti on autioitumassa, kun siellä ollut maalitehdas ajautui konkurssiin. Sen omistanut Pinturan toimitusjohtaja Jouni Silvennoinen on kadonnut. Oudosti kadonneita ovat myös nuoret tytöt Rebekka ja Silja. Heistä Rebekka on kummallisen uskonlahkon, veripuhtaiden, johtajan Luukas Markussonin tytär. Samaan lahkoon kuului myös Silja. Lukijaa Kanto johdattelee miettimään katoamisten syitä ja yhteyksiä maalitehtaaseen ja uskonlahkoon.

Luukas Markussonin johdolla Kirkkojärvelle oli syntynyt omalaatuinen uskonlahko, veripuhtaat. Se oli kunnan ainoa menestystarina. Lahko sai kannatusta epätoivoisilta ihmisiltä, ja sellaisiahan maailmassa riitti.

Ajankohdaksi tarinassa asettuu 2000-luvun alkupuoli, jolloin maaltamuutto autioitti pieniä kirkonkyliä.

Lehtitelineessä oli aikakauslehtiä, joissa kerrottiin prinsessa Victorian häistä ja Anders Breivikin tekemästä joukkomurhasta. Ilo ja kauhu, eikö niistäkään ollut kuin reilut kymmenen vuotta? Tapahtumat tuntuivat olevan kaukana vuosien takana, historiaa jo. Osama bin Ladenin olivat jenkit saaneet hengiltä ja juhlivat sitä.

Nämä ovat autioituneen talon telineeseen jääneitä lehtiä, joista on aika jo jättänyt samoin kuin asukkaat talosta.

Kanto laittaa Nooran selvittämään tapahtuneita ja mahdollisia rikoksia erikoisella tavalla. Saavuttuaan paikkakunnalle Noora kiinnittää marketin ilmoitustaululle lapun, jossa lupaa unien tulkintaa, konsultaatioita ja yhteyksiä vainajiin. Mielenkiintoisia halukkaita ilmestyykin heti. Näiden kautta Noora pääsee perehtymään sekä kunnallispolitiikan päättäjien vaikeuksiin että veripuhtaiden uskonlahkon jännitteisiin.

Kirkonkylässä on ollut maalitehdas, joka on mennyt konkurssiin ja tehtaan tilat ovat tyhjillään. Niihin kunnanjohtaja kaipaa yritystoimintaa. Hän haluaa lisäksi rakennuttaa kunnan keskustassa olevan lammen ympärille uusia taloja ja saada kuntaan muuttamaan varakkaita ihmisiä. Ristiriitaa syntyy paikallisen vihreän liikkeen kanssa. Juoneen liittyy tavanomaisia kunnallispoliittisia kiemuroita, rahaa, uskonnollinen liike, intohimoja ja henkilökohtaisia suhteita.

Kuten dekkareissa on tapana, lukija ei tiedä kuka johdattelee väärään suuntaan ja kuka oikeaan. Meediomaisia kykyjä tarjoava Noora ei kertojana ole sillä tavalla luotettava, että lukija voisi uskoa hänen kykyynsä nähdä menneitä tai saada yhteyksiä kuolleisiin. Siinä mielessä Kanto kirjoittaakin hyvin, ettei päästä tarinaa liiaksi mystisen selvänäkemisen suuntaan.

Näkijän kanssa käydyn istunnon jälkeen Hannan oli ollut helpompi irtisanoutua ja myydä talonsa. Hän ei uskonut näkijän voivan ennustaa tulevaisuutta, mutta tämän kanssa keskusteleminen ja korttien katseleminen olivat kirkastaneet oman mielipiteen.

Korteista ennustamisessakin on tärkeämpää löytää sopiva tulkinta, kortilla sinänsä ei ole merkitystä.

Sopivan tulkinnan olisi tietysti voinut tehdä monesta muustakin kortista. Oikeastaan tulkinta oli tärkeämpi kuin kortti.

Veren puhtaus

Paikkakunnalla menestynyt veripuhtaiden uskonlahko jaottelee ihmisiä heidän veriryhmänsä mukaan.

Veripuhtaistako Markuksella nyt oli huoli sydämensä päällä? Mitä Selina siinä muka saattoi sanoa tai auttaa. Hän oli O-veriryhmäläisenä alinta porukkaa, pelkkä kuulija. Kuulijoita oli paljon, eikä heiltä odotettu muuta kuin tottelemista ja kuuntelemista. A- ja B- ryhmiin kuuluvat saivat selittää ja tulkita saarnaajien sanoja, mutta vain AB-veriryhmäläisillä oli oikeus saarnata seurakunnan edessä, sillä he kuuluivat harvinaisimpaan veriryhmään ja olivat siten arvokkaimpia. Veriryhmä oli merkki heidän asemastaan.

Jotkut veripuhtaiden liikkeeseen kuuluvat menestyvät myös taloudellisesti. Uskonto ja raha lyöttäytyvät yhteen, koska liikkeen johtaja Luukas Markusson on tehnyt maalitehtaan johtajan kanssa hämäriä bisneksiä. Veripuhtaiden uskonlahkolaisuus on oiva valinta, koska ihmiset ovat herkkiä seuraamaan terveyttään ja ajattelemaan itsestään synnynnäistä erikoislaatuisuutta. Vereen liittyy ihmisillä paljon merkityksiä, ja ovathan esimerkiksi jehovalaiset verensiirtoa vastaan.

Ruumiiseemme emme päästä vahingollisia, keinotekoisia aineita. Alkoholi ja tupakka taikka nuuska tarjoavat lyhytaikaisen nautinnon, mutta ne ovat myrkkyjä. Myrkkyjä! Emme tuhoa ruumistamme syömällä myrkytettyjä elintarvikkeita.

Veripuhtaat julistaa olevansa tasa-arvoinen naisten ja miesten kesken.

Sanon rakkaat veljet ja sisaret, sillä muistakaamme, että tässä seurakunnassa ei tehdä eroa miehen ja naisen välille eikä alisteta naista miehen määräysvallan alle, vaan olemme kaikki samanarvoiset.

Mutta toteutuvatko liikkeen opit käytännössä, kun sitä johtaa Luukas Markusson yksinvaltaisesti?

Idea dekkarille on ollut Kannon mielessä jo kauan ennen menestysromaania Rottien pyhimys. Omasta mielestään hän ei kirjoittanut tarinaa yhteiskunnalliseksi. Kunnallispolitiikan kiemuroihin on kuitenkin tarttunut aimo annos yhteiskunnallisuutta. Vihreän liikkeen edustaja ei helposti suostu kalliiden asuntojen rakentamiseen ja lammen ruoppaukseen. Autioituneen pienen kunnan ongelmat ovat samalla tavalla yhteiskunnallisia kuin muuallakin ympäri Suomea.

Lukijalle Kanto herättää paljonkin kysymyksiä. Miksi lampea ei saisi ruopata? Liittyykö paikkakunnalla havaitut lukuisat sairaudet maalitehtaassa käsiteltyihin kemikaaleihin? Miten kahden tytön katoaminen liittyy maalitehtaan johtajan katoamiseen?

Erilaisia tulkintalinjoja Kanto virittelee sopivan hienovaraisesti niin, ettei lukija liian äkkinäisesti arvaa mahdollisia yhteyksiä.

Haihtuneet on Kannon dekkarisarjan avaus. Noorasta saamme lukea vastaisuudessakin. Voi olla, että pääsemme lukemaan hänestä vielä yllättäviäkin piirteitä.

Näkijä katseli itseään peilistä. Hän taputteli leuanalustaansa, vaikka ei se läiskimisestä kiinteämmäksi muuttuisi. Leuka pehmeni. Hän näki sen, vaikka kukaan muu ei huomaisikaan. Hän voisi muuntautua sileäposkiseksi nuoreksi mieheksi vielä muutaman vuoden, mutta vain muutaman vuoden. Miesten kasvot muuttuivat ikääntyessä toisella tavoin kuin naisten. Ne tulivat jyrkemmiksi, luisemmiksi, kovenivat. Naisten kasvot pehmenivät ja niiden ääriviivat liukenivat.

Vielä on aikaista arvuutella, onko nyt alkamassa Suomen Agatha Christien tai Vera Stanhopen kirjoittajan Ann Cleevesin tyylinen dekkarisarja.

Katsele keskustelumme Keravan kirjastossa täältä.