Ikitakku – tarina karkottaa yön painajaisen

Ikitakku (Nysalor 2026). Kuva Aino Saarikivi.

Ikitakku on kaunis lastenkirja peikosta, joka syö pahat unet. Painajaispeikko nappailee pahat unet purkkiin ja syö niitä takkatulen ääressä. Tästä ideasta alkoi syntyä Melina Marraksen ensimmäinen lastenkirja. Se on liikuttava tarina ja kuvitukseltaan huikaisevan kiehtova. Lapsen mielikuvitukselle ja silmille siinä on paljon nautittavaa. Kirjan kuvittaja ja graafikko on Aino Saarikivi.

Anne-tädin puutarha. Ikitakku (Nysalor 2026). Kuva Aino Saarikivi.

Ajatus satukirjasta lähti kehittymään lapsen halusta kuulla iltaisin satu. Kirjoittaja Melina Marras oli iltaisin keksinyt itse satuja ja kertonut niitä tyttärelleen. Kerran tytär oli nähnyt painajaisen ja pelkäsi nukahtamista.

Marras kertoo, että hänen rakkaimpia muistojaan ovat hänen Anne-tätinsä kertomat villit ja jännät tarinat maailman myyteistä, kansanperinteistä ja urbaaneista legendoista. Tätikin esiintyy kirjassa. Niistä tarinoista Marras oppi huomaamaan jo varhain miten paljon sanoilla ja tarinoilla on voimaa.

”Halusin omata saman sadunkertojan kyvyn kuin tätini ja luoda erilaisia maailmoja, hahmoja ja seikkailuja joilla voisi viihdyttää muita” hän sanoo.

Halla ja Anne-täti metsässä. Ikitakku (Nysalor 2026). Kuva Aino Saarikivi.

Marraksen mielestä kirjoittaminen on aina haastavaa, mutta erityisesti silloin kun on kyse lapsista. ”Nuoret mielet ovat uskomattoman avoimia ja vastaanottavaisia kaikelle, joten harkitsen kyllä jokaisen kirjoittamani sanani tarkkaan. Satukirjan kirjoittaminen on ollut jo pitkään unelmani. Nyt kun Ikitakku on maailmalla, koen suurta iloa siitä että tarinani elää villinä ja vapaana lasten mielissä” Marras riemuitsee

Luonto ja kansanperinne

Melina Marras kertoo, että hän halusi ammentaa tarinaan paljon omasta lapsuudestaan.

”Sukumme on jo pitkään ylläpitänyt kaikenlaisia ihania perinteitä ja sen myötä kirjaan halusin suomalaisen kansanperinteen hengen. Ikitakku on myös vahvasti luontokeskeinen ja hahmot kuten taivaanääreläinen ja kuonolainen ovat tuttuja kansanperinteestä, mutta kuvatut tietenkin omalla tyylilläni. Kun Halla etsii ainesosia loitsuunsa, ne ovat klassisia noituudessa hyödynnettyjä elementtejä”, Marras sanoo.

Taivaanääreläinen Puhuri. Ikitakku (Nysalor 2026). Kuva Aino Saarikivi.

Lastenkirjassa on Marraksen mukaan lähtökohtana, että huomioidaan lukijoiden ikä ja kehitysvaihe, ettei tarina sisältäisi mitään sellaista mitä lapsen mieli ei ole henkisesti valmis käsittelemään. Jännitystä hän siihen halusi, sillä lapset rakastavat sitä! Saduissa tärkeää jännityksen oikean tason löytämisen lisäksi on Marraksen mielestä se, että loppu on onnellinen.

Melina Marras luonnehtii itseään vilkkaaksi mielikuvittelijaksi. ”Olen mieleltäni ja mielikuvitukseltani oikeastaan aina puoli jalkaa ulkona todesta ja todellisuudesta… Sanotaanko vaikka niin, että minun tarinoissani arkinen todellisuus on se mistä tarina alkaa, mutta matka vie lukijan aina kohti mahdottomuuksia! Mikään ei ole minusta hauskempaa kun valita jokin silminnähden arkinen, tavallinen asia ja sitten lähteä vinouttamaan sitä, tarkastelemaan sitä uusin silmin, uudesta näkökulmasta”, hän sanoo.

Tarinat saavat kuvat liikkeelle

Kirjan kuvitus on kiehtovan kaunis. Aino Saarikivi kertoo Melinalla olleen toive, että Hallan mallina käytettäisiin Melinan Lumi-tyttöä.

Halla sovittaa talvivaatteita. Ikitakku (Nysalor 2026). Kuva Aino Saarikivi.

”Sain Lumin kuvia Melinalta ja tein Hallalle niiden pohjalta vaalean kiharan tukan ja pyöreät, siniset silmät. Hallan täytyi myös näyttää toimeliaalta ja tekevältä kuvituksissa. Myös Anne-tätiin oli mallina valokuva Melinan tädistä, jolla oli juuri tuollainen noitamainen hattu siinä päässään”, Saarikivi kertoo.

Ikitakun värimaailma on runsas ja pohjoisen talven sävyjä käyttävä. Saarikivi kertoo halunneensa kuvituksiin paljon satumaisuutta ja siksi värimaailma sai olla kylläisen värikäs ja taianomainen. Kaikkien asioiden ei tarvinnut olla hänen ajatuksissaan ”oikean” värisiä, vaan kirjassa kokeillaan rohkeasti eri vaihtoehtoja.

Mielikuvituksen vapaus

Kirjan ei ollut tekijöiden mielestä tarkoitus olla yhtään realistinen, vaan pikemminkin mielikuvitusta herättelevä.

”Omassa lapsuudessani tykkäsin aina satumaailmoista, joita vain kuvittamalla pystyi näyttämään, joten halusin ehdottomasti sitä samaa taianomaisuutta Ikitakkuun. Halusin myös, että kuvitukset ovat täynnä yksityiskohtia, jotka eivät kaikki välttämättä löydy ensimmäisellä luku- ja katselukerralla, vaan sivuilla riittää löydettävää myöhemminkin”, sanoo Saarikivi.

Kirjoittaja Melina Marras ja kuvittaja Aino Saarikivi eivät nähneet kasvokkain koko kirjan valmistusprosessin aikana. He lähinnä viestittelivät toisilleen ja puhuivat puhelimessa pari kertaa. Yhteinen tekeminen onnistui mutkattomasti ja heillä synkkasi hyvin kuvitusten ja ideoiden kanssa. Prosessi oli kuitenkin hidas ja kesti useamman vuoden.

Halla näkee mörön huoneessaan. Ikitakku (Nysalor 2026). Kuva Aino Saarikivi.

Saarikivi kertoo, että ”joistain kuvituksista Melina antoi palautetta, että toivoisi niihin jotain asioita vielä ja lisäilin sitten parhaani mukaan. Kuten esimerkiksi aloitusaukeamalla Melina toivoi, että Hallan huoneen sisällä näkyykin talvista metsää alakulmassa, jossa Ikitakkukin lymyilee. Tällainen idea oli juuri sellaista satumaisuutta, jota kaipasinkin, ja se oli hieno idea Melinalta”.

Ikitakun mökissä. Ikitakku (Nysalor 2026). Kuva Aino Saarikivi.

Pienten esineiden tärkeys

Melina Marraksen tekstistä Saarikivi sai poimittua paljon tavaroita kuvituksiin. Kuvittajana Saarikivi korostaa tarkkuutta lastenkirjoissa.

”Oli oltava tarkkana, että tarinassa esiintyvä medaljonki ja myöhemmin myös höyhen, pysyvät Hallan matkassa. Lopuksi piti tarkistella, että muistinhan tehdä ne jokaiseen kuvaan. Lähinnä esineiden sijaan halusin monelle aukeamalle eläimiä, sillä ne toivat mielestäni sitä villin metsän tuntua, jollaisessa Ikitakku elelee. Ikitakun kotona vilistelee hiiriä nurkissa ja metsässä näkyy pupuja, siilejä ja oravia. Niitä on mukava lasten bongailla, kertoo Saarikivi.

Anne-tädin salaisuus. Ikitakku (Nysalor 2026). Kuva Aino Saarikivi.

Kirjailija Melina Marras ja kuvittaja Aino Saarikivi. Kuva Aino Saarikivi.