Elina Hirvosen Kun aika loppuu on tulevaisuudenkuva, joka ajoittuu julkaisuvuodesta noin 20 vuoden päähän nyky-Suomeen. Ilmastonmuutoksen uhat ovat saaneet nuoret aktivoitumaan ekoterroristisiin tekoihin.

Ilmastonmuutokseen perehtynyt 58-vuotias äiti, Laura Anttila, puhuu siitä varoittavia sanoja yliopistolla. Hänen miehensä on arkkitehti Erik ja heillä on tytär Aava, joka asuu Mogadishussa ja toimii siellä lääkärinä. Kertojaääninä ovat pääasiassa äiti Laura ja tytär Aava sekä heidän lisäkseen ulkopuolinen kertoja.

Hirvonen kirjoittaa hyvin väljästi – ei tavanomaisella tavalla dystopiakuvausta – ikään kuin jättäen tietoisesti tarkentamasta, mitä aikaa hän kuvaa. Lukija voikin ajatella, että me elämme jo tuota aikaa, jota Hirvonen kuvaa. Tulevaisuutemme voi olla jo menneisyytemme vanki ja sen sanelema.

Hirvonen kirjoittaa: ”Sinun sukupolvellasi on kaikkea, mitä suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei koskaan tule olemaan. Siksi teillä ei ole oikeutta keskittyä vain itseenne.”