Kirjallisuustoimittaja

View Original

Viattomuuden loppu

Vapaamieliseksi luonnehdittu 1960-luku saattoi olla ahdistavaa aikaa poikkeuksellisille yksilöille. Suvaitsevaisuus ei ylettynyt vielä kaikkiin ihmisiin. Finlandia-ehdokkaaksi vuonna 2020 noussut Anne Vuori-Kemilän Mustaa jäätä kertoo naisten välisestä rakkaudesta, joka tuottaa tuskaa päähenkilöille ja läheisille.

Romaani muodostuu kehämäiseksi tarinaksi, kun Vuori-Kemilä aloittaa sen siitä mihin tarinan päähenkilöt elämässään päätyvät. Lukijalle avautuu arvoitus siitä, miten tähän on jouduttu.

Tarinan keskiössä on kaksi naista, Raili ja Siiri, joiden lempinimet ovat Gulffi ja Elffi. Takautumien kautta Vuori-Kemilä kirjoittaa, kuinka he ajautuivat yhteiseen elämään. Siirillä on entisestä avioliitostaan poika, Timo. Avioliitto päättyi myrskyisästi ja Siirille jäi ikuinen tuska Timon menettämisestä entiseen elämäänsä aviomiehen luokse.

Epilepsiaa pidettiin pitkään esteenä avioitumiselle ja perusteena myös sen mitätöimiselle. Siiri (Elffi) joutuu sairautensakin vuoksi muiden syrjimäksi. Suuremmaksi paheksunnan aiheeksi nousee kuitenkin se, että Siiri mieltyy vähitellen Railiin ja heistä tulee avopari.

Vielä 1960-luvulla seksuaalinen vapautuminen ei ulottunut lisäämään suvaitsevaisuutta tähän suuntaan. Homoseksuaalisuus ei ollut enää laitonta vuoden 1971 lakimuutoksen jälkeen. Julkinen kehottaminen haureuteen toisen samaa sukupuolta olevan kanssa oli kuitenkin rangaistavaa. Psykiatrisena sairautena homoseksuaalisuus säilyi laissa aina vuoteen 1981 saakka. Vaikka Yhdistys 9 oli perustettu jo vuonna 1966, se ei ollut vaikuttanut vielä sukupuoliroolien muuttumiseen niin paljon, että kahden samaa sukupuolta olevan rakkaus olisi ollut hyväksyttävää.

Vuori-Kemilän romaani etenee 1960-luvun vaiheista aina 1980-luvulle saakka. Ajan kulumisen myötä kirjan päähenkilöksi nouseekin sivustakatsoja Antti. Hän on ensin lapsen viattomuudella kiinnostunut naapuruston Railin toimista ja on halunnut auttaa. Varttuessaan lapsesta aikuisten maailmaan Antti kokee myös omat vaikeutensa rakkaudessa. Elämän moninaisia ja värikkäitä tapahtumia seuratessaan Antti haluaa sanojen kautta ymmärtää kokemaansa. Asioiden sanallistaminen on hänelle tärkeämpää kuin muu opiskelu, ja se johtaa hänet kohti kirjailijan uraa.

Mustaa jäätä sai osakseen ristiriitaisen vastaanoton. Sitä kehuttiin psykologisen tarkasta kuvauksesta, mutta kritisoitiin rankastikin. Vuori-Kemilä kertoo videohaastattelussa kuinka joku kriitikko moitti, että miksei hän kirjoittanut kirjaan mukaan naisten vapautumisen. Häneen mukaansa suvaitsemattomuus oli tässä tarinassa tärkeämpi kuvauksen kohde. Hyvänä asiana Vuori-Kemilä pitää kirjastaan syntynyttä kritiikkikeskustelua, jossa kaivattiin asiallista ja analysoivaa kirjallisuuskritiikkiä.

Miten onnellinen voi onnetonkin olla

Siiri ja Raili olisivat onnellisia, jos saisivat vain olla omissa oloissaan. He ovat onnettomia onnellisuutensa keskelläkin. Naapurit häiritsevät ilkeillä lapuillaan ja puheillaan. Omat sukulaiset ovat pahimpia tuomitsemaan. Elämän tunteiden kirjo ei Vuori-Kemilän mukaan mahdu vain yhteen määreeseen. Ihminen voi olla samaan aikaan onnellinen ja onneton.

Anne Vuori-Kemilä on kotoisin Kemistä, ja hän tunnustaa sieltä kieleen tarttuneen tietynlaisen iskevyyden ja suorasukaisuuden. Kun Raili etsii hinausköyden kanssa tarpeeksi vahvaa puun oksaa oman tuskansa lopettamiseksi, Vuori-Kemilä kirjoittaa: ”Oksa löytyi. Luonteenlujuutta ei.” Automatkalla Antti kysyy Raililta, onko pitkä matka vielä. Siihen vastaus on: ”Tietä pitkin vähän, pään sisällä paljon.”

Oskar Merikannon Onnelliset-kappaleen soidessa tarina kääntyy kohti loppua. Mutta se tavallaan jatkuu lukijan päässä, koska päähenkilöksi noussut Antti jatkaa elämäänsä – vaikkakin viattomuutensa menettäneenä.

Katso haastattelu

Haastattelin kirjailija Anne Vuori-Kemilää 14.1.2021 Keravan kirjastossa. Katso haastattelu täältä.

Kirjailija Anne Vuori-Kemilä. Kuva Olli Kemilä.

Anne Vuori-Kemilän romaanit

  • Taivas ilman reunoja, Karisto 2018

  • Mustaa jäätä, Karisto 2020

Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä (Karisto 2020).